Isäni oli Pösömies

Aarne Helmisen kuolemasta tuli 16.2.2025 kuluneeksi 30 vuotta, hän kuoli vain 60-vuotiaana äkilliseen sairaskohtaukseen kotonaan Saunalahdessa Jäppilän Ruuhilammella.

Nuoremmat sukupolvet tuskin ovat hänestä koskaan kuulleetkaan, mutta todennäköisesti hieman varttuneemmat jäppiläläiset muistavat Aarnen palvelualttiina, iloisena ja huumorintajuisena taksinmiehenä, posteljoonina sekä yhteiskunnallisissa tehtävissä mukana olleena sanavalmiina miehenä. Oheisessa artikkelissa kerrotaan Aarnen autoilijauran vaiheita, hänen käyttämänsä kulkuvälineet ja lisäksi on kuvia ajoneuvoista vuosilta 1960-1994.

Aarne Helminen aloitti postinjakajana reitillä Jäppilä-Ruuhilampi 1.7.1956 polkupyörällä. Aluksi hän jakoi postia neljä-viisi kertaa viikossa ja matkaa kertyi edestakaisin Ruuhilampi-Jäppilä-Ruuhilampi noin 36 km/päivä pysähdyksineen talosta taloon. Vuodesta 1957 postin jako muuttui kuusi kertaa viikossa ajettavaksi, joten viikossa matkaa kertyi noin 216 km polkupyörällä ja puolet tästä matkasta postikantamukset mukana. 50-luvun vaihteeton polkupyörä ja sen ajan tieverkosto/teiden kunnossapito etenkin talvisin, edellytti postinjakajalta melko rautaista kuntoa ainakin tämän päivän mittapuun mukaan.

Aarnen äiti Siiri sekä hänen siskonsa mies avustivat häntä ensimmäisen auton hankinnassa ja hän pääsi aloittamaan postinjaon autolla 20.2.1960. Lisäksi hän sai kyläläisten hakemuksesta liikenneluvan taksiliikenteeseen 1.6.1960.

Aarnen kotipaikalle Saunalahteen ei ollut varsinaista maantietä, ennen kuin Suihkolansalmen silta valmistui vuonna 1976. Tätä ennen hän säilytti autoa Suihkolan mäellä rakentamassaan autotallissa ja sen jälkeen Suihkolansalmen rannassa olleessa autokatoksessa.

Suihkolansalmen ylitys oli haasteellista huonojen jäiden aikaan syksyllä ja keväällä. Tiettävästi apuna käytettiin erilaisia apuvalineitä mm. pitkiä lautoja pintapaineen vähentämiseksi/jään murtumisen estämiseksi.

Talviaikaan helpotusta tarjosivat jäätiet, joita käytettiin siihen aikaan muutenkin yleisesti. Aarne piti yllä jäätietä vielä vuoteen 1994 asti. Tämän jäätien reitti kulki Saunalahden Selänrannan kautta Puruveden ylitse Savelan rantaan, josta pääsi suoraan Hietakylään. Jäätie myös lyhensi ja nopeutti jonkin verran matkaa Jäppilään, joten sitä käyttivät monet muutkin kyläläiset ja ohikulkijat.

Aarnen taksiautot;

1. Peugeot 203 sedan, vm. 1953 rek. nro MP-384 (tämä auto ostettu 20.2.1960 käytettynä). Aarnen ensimmäinen auto. Taksi/postiauto.

2. Peugeot 403 famiale, vm. 1962, rek.nro. MU-231 (kuvissa esiintyy sama malli rek.nro M-2636, tämä lienee kuitenkin väliaikainen rekisterikilpi. Auto oli todennäköisesti kuitenkin sama). Taksi/postiauto

3. Peugeot 404 famiale, vm. 1963, rek.nro MAP-20. Taksi/postiauto

4. Chevrolet Impala sedan. vm. 1965, sininen, rek.nro MGM-25.Taksi/postiauto (Etupuskurin alaosa vaurioitui ja vaihdettiin uuteen, alkuperäisosa on tallessa Saunalahdessa)

5. Chevrolet Bel-Air State Wagon, vm. 1967, beige, rek.nro MNR-85. Tämä auto upposi jäihin puoliupoksiin Puruveden Laivarantaan 23.11.1968 Aarnen palatessa yöllä kotiin taksikyydiltä. Auto vedettiin yöllä kuivalle maalle ja seuraavana päivänä hinattiin korjattavaksi Varkauteen. Taksi/postiauto

6. Peugeot 504 GRD famial vm. 1972, punainen, rek.nro MBH-434.Taksi/postiauto

7. Peugeot 504 GRD famial vm. 1977, sininen, rek.nro MCH-860.Taksi/postiauto

8. Peugeot 505 GRD famial vm.1982, punainen, rek nro. MEJ-310. Taksi/postiauto.

9. Peugeot 505 GRD famial vm. 1985, beige, rek.nro. MHJ-910, Taksiauto

10.Peugeot 505 GRD famial vm. 1988, punainen, rek nro. MJL-890, Aarnen viimeinen taksiauto.

Kaikki em. autot olivat diesel-malleja pois lukien kaksi ensimmäistä Peugeotia sekä Amerikan autot.

Koska postia jaettiin autolla 60-luvulta vuoteen 1982 heittopostina heittolaatikkoon, Aarne ajoi taksia ja suoritti postinjaon samalla autolla.

Vuonna 1982 postinjako kuitenkin muuttui ovelta ovelle jaettavaksi ja tätä varten Aarne kävi talven mittaisen postimieskurssin ja siirtyi tämän jälkeen täyspäiväiseksi postinjakajaksi. Tässä vaiheessa taksilupa siirtyi hänen vaimonsa Sirkan nimiin. Sirkka ajoi pääasiassa koululaistaksia Ruuhilampi-Jäppilä välillä, kelakyytejä ja muita tilausajoja. Koululaisten kuljetuslinjojen muutosten seurauksena taksitoiminta lopetettiin kannattamattomana 1990 ja taksilupa raukesi lopulta omasta pyynnöstä 4.1.1991.

Aarnen postiautot/muut autot:

11. Ford Anglia 1.2 vm. 1967, valkea, rek.nro KIY-47. Postiauto

12. Opel Kadett 1.2 C, vm. 1973, sininen. Postiauto

13. Peugeot 205 GLD vm. 1985, sininen, rek.nro KHX-689. Postiauto

14. Peugeot 205 XLD vm. 1986, harmaa, rek.nro KJN-757. Postiauto

15. Toyota Hiace vm.1984, sininen, rek.nro ATS-595. Mansikan viljelyyn liittyvät ajot/kuljetukset.

16. Peugeot 205 GRD vm. 1992, punainen, rek.nro. Postiauto. Tämä jäi Aarnen viimeiseksi autoksi, hän osti sen uutena Rauta-Savon Autolta Kuopiosta hintaan 85500 mk.. Tällä autolla ajettiin myöhemmin myös muitten perheenjäsenten toimesta postia arkisin reitillä; Jäppilä-Sakonkylä-Hietakylä-Kotamäki-Ruuhilampi vuosina 1992-1999 noin 100 km/päivä sekä la/su viikonloppulehtijakelua vuosina 1995-2004 koko Jäppilän haja-asutus alueella noin 160 km/päivä. Yhteensä autolla on ajettu noin 520 000 km. Auto on omaisten toimesta käyttöentisöity, sekä museorekisteröity 2024 museoautoksi. Auto on kunnoltaan hyvä alkuperäiskuntoinen mm. moottoria/vaihteistoa/kytkintä ei ole koskaan ”avattu”. Ajoneuvo esiintyy Posti kulkee kesät talvet, Aarne Helmisen kyydissä Juhannuksen aattona -92 ja helmikuun pakkasissa -94 Jäppilässä Antero Takalan kuvaamalla videolla. Video on katsottavissa Ruuhilammen Kyläyhdistyksen kotisivuilta; www.ruuhilampi.fi

Oheiseen automerkkilistaukseen ja otsikkoon viitaten voidaan siis hyvin sanoa, että Aarne oli todellakin Pösömies; ensimmäinen ja viimeinen auto oli Peugeot merkkinen ja suurin osa ajoneuvoista olivat Peugeot-merkkisiä. Syitä merkkiin päätymiseen/pysymiseen on todennäköisesti monia, niihin tässä puuttumatta.

Ammattiautoilijana Aarne ymmärsi ajoneuvokaluston ennakoivan huollon tärkeyden kaluston käytettävyyden ja turvallisuuden kannalta; hän piti aina autot ensiluokkaisessa kunnossa. Autot ruostesuojattiin säännöllisesti, huollot tehtiin tihennetysti ja muutoinkin autot pidettiin siistissä kunnossa niin sisältä kuin ulkoa.

Aarnen ajotyyli oli myös ajoneuvoja ja polttoaineen kulutusta säästävä, monttuihin hiljennettiin/ne kierrettiin sekä ajettiin ennakoivasti polttoainetta säästäen.

Liitteenä kuvia em. kulkuneuvoista vuosien varrelta, toivottavasti kuvat tuovat mieleen hyviä muistoja kaikille kyydittäville sekä muissakin asioissa Aarnen kanssa tekemisissä olleille!

Tekstit ja kuva-aineiston koonti Aarnen omaiset.

Muistelmia Kuivataipaleen sulkukanavan kunnostuksesta

Kuvataipaleen vanha kanava kunnostettiin Museoviraston toimesta vuonna 1995. Se oli ollut rappiotilassa jo vuosia. Koko kanavaväylä oli ummessa ja rakenteet lahonneet. Osa kanavan seinämää ja sulkuportin jäännökset olivat vielä sellaisessa kunnossa että kanavan restaurointi voitiin tehdä vanhan mallin pohjalta. Kuivataipaleen sulkukanava on ainoa puurakenteinen kanava Suomessa

Kunnostus kesti ainakin pari vuotta. Materiaaleissa pyrittiin alkuperäiseen rakenteeseen ja rakennustapaan. Nurkkien hirsisalvokset tehtiin alkuperäisellä lohenpyrstötekniikalla ja kansilankut kiinnitettiin taotuilla pajanauloilla. Veden kanssa tekemiseen joutuvat osat tehtiin lehtikuusesta.

Kunnostetun kanavan juhlalliset avajaiset olivat 12.6.1996 mieskuoron ja torviseitsikko Otavan musiikin säestyksellä. Tarjolla oli muikkukeitooa ja ruisleipää, sekä tietenkin juhlapuheita. Kanava avattiin juhlallisesti pienen höyryveneen ajelulla, jonka kyydissä olivat maaherra ja Suonenjoen kaupunginjohtaja.

Kanava rappeutui kuitenkin kymmenessä vuodessa johtuen silta-arkkujen vääränlaisen täyttämisen sekä tervauksen laiminlyönnistä. Silta-arkut oli täytetty savensekaisella hiekalla unohtaen samalla tarvittava tuuletus, joten olosuhteet rakenteiden lahoamiselle olivat hyvät.

Vuonna 2006 saappaani meni lahonneesta kansilankusta läpi. Otin välittömästi yhteyttä Museovirastoon, joka puolestaan otti yhteyttä Merenkulkupiiriin jonka vastuulla oli vesiväylän turvallisuus. Kanava laitettiin käyttökieltoon 11.9.2006. Alkoi uusi kunnostus joka kesti parisen vuotta.

Menin Museovirastoon jossa tapasin kanavien suunnittelusta vastuussa olevan silloisen suunnittelijan Kari Nikkasen. Onneksi entinen kanavasuunnittelija oli jo siirtynyt eläkkeelle, joten saatoimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Ehdotin että uusittavat silta-arkut täytettäisiin erikokoisella soralla joka läpäisee veden ja koko rakennelma tervataan parin vuoden välein. Lisäksi koko rakenteeseen tuli suunnitella kunnollinen tuuletus. Hämmästyksekseni ehdotuksiini suostuttiin.

Käydessäni asioimassa myöhemmin Suonenjoen apteekissa farmaseutti totesi katsoessaan Kela-korttiani että taidan olla se sama henkilö joka laittoi Kuivataipaleen kanavan korjaukseen. Näin ne jutut leviävät paikkakunnalla.

Antero Takala
kesäasukas

Kuvia kanavan kunnostuksesta. Kuvat Antero Takala